Elämä kantaa

../ read this page in English \..

Syvempi näkökulma

Jyotish-astrologian syntymäkartta lasketaan sille “persoonalliselle minälle” joka herää fyysisessä syntymässä eloon, sille mikä herää kohtaamaan maailmaa ja tutkimaan itseään syntymän kautta. Syntymäkartasta voidaan tuottaa toinen kartta, jossa tarkastellaan elämää sen sielun näkökulmasta, joka fyysisessä syntymässä asettuu tähän ulkoiseen persoonaan. Elämän ensimmäisten vuosien ajan kohtaamme maailmaa suuressa määrin tästä sielun näkökulmasta käsin, tarkastelemme elämää ja itseämme samaistumalla vielä vahvasti siihen mitä olemme sieluna. Aikuisikään mennessä, persoonallisuuden kehitysprosessi kääntää huomion itsemme ulkopuolelle, opimme samaistumaan siihen mitä olemme yksilöllisenä persoonana, ja totumme tarkastelemaan elämää sen perusteella mitä meille ulkoisesti tapahtuu. Hienovaraisempi sielutietoisuus hautautuu usein syvälle tämän kaiken ulkoisen huomion ja roolin ylläpitämisen alle.

Oma kokemukseni on: tähän elämään syntymisen perimmäinen tarkoitus toteutuu joka tapauksessa, ymmärrämme sitä tai emme. Se ei toteudu meidän suorittamisemme ansiosta, vaan meidän suorittamisestamme huolimatta. Kaikki mitä teemme kun samaistumme ulkoiseen persoonaan ja rooliin – sen avulla voimme joko elää mukana siinä miten elämä tapahtuu meidän kauttamme, tai tahdonvoimaa rutistaen kohdistaa huomiota toisaalle ja pyrkiä suorittamaan jotain mitä oletamme että pitäisi tapahtua. Kaikesta tästä huolimatta, elämämme tarkoitus toteutuu omalla tavallaan, omassa tahdissaan, omalla painollaan. Eikö elämän laatuun vaikuta ratkaisevalla tavalla se, jos oppisimme ymmärtämään mihin meidän elämämme syvemmällä tasolla todella tähtää?

Dharma

Dharma käsitetään toisinaan “elämän tarkoituksena”; oikeampi käännös sille on “se mikä ylläpitää ja tukee elämää” tai “se mikä kantaa elämää”, eli suomeksi sanottuna: “miten elämä kantaa.” Usein uskotaan, että elämän tarkoituksen toteutuminen on meidän suorituksemme varassa. Käytännössä dharma on se “tarkoitus” jonka elämä itse manifestoi tapahtumalla meidän kauttamme – riippumatta siitä toimimmeko sen mukaan, tai pyrimmekö viemään huomiota johonkin muualle, tai elämmekö sen suhteen täysin unessa. Meillä on vapaa valinta tehdä elämässä mitä haluamme, mutta jos suoritamme jotain muuta kuin mitä elämässä meissä pyrkii manifestoimaan, joudumme itse tuottamaan kaiken sen energian ja vaivannäön jota siihen tarvitaan – ja samalla viemme tilaa sen toteutumiselta mikä joka tapauksessa tapahtuu, eli hidastamme tai vaikeutamme asioita. Voidaan siis sanoa: oman dharmansa mukaan eläminen on sitä, että emme omilla odotuksillamme tee elämästä vaikeampaa kuin mitä sen tarvitse olla, että emme omilla odotuksillamme tuota itsellemme tarpeetonta kärsimystä. Dharma on suostumista elämän elämiseen sellaisena kuin se tarjoutuu elettäväksi, meidän kauttamme.

Sielun kehitysagenda

Sielulla on oma kehitysagendansa joka ei välttämättä täsmää siihen mitä persoona yrittää kehrätä kasaan. Perimmäinen tyytyväisyys elämässä löytyy sieltä, missä pystyy tuntemaan sielun tavoitteen ja persoonan pyrkimysten tukevan toisiaan. Tämä on asia joka syntyy oman sisäisen kokemisen kautta, ei älyllisenä pohdiskeluna. Elämä yrittää tarjota hyödyllisiä kokemuksia joka tapauksessa koko ajan, mutta me olemme oppineet hyvin sujuvasti “ohittamaan” ne. Niinpä ratkaisevaa on elämäntapahtumien kohtaaminen “hyväksyvästi läsnäolevan” tiedostamisen kautta – ei vain huristaa kokemusten läpi ja pikakelata turhauttavien hetkien ohi, vaan olla tietoisesti läsnä siinä mitä kokee, joka hetki, yhä uudestaan… vähän niinkuin joka hetki heräisimme yhä uudestaan siihen mitä elämä todella on.

Sokea piste ja elämän tuntematon seikkailu

Tämän elämän perimmäinen tavoite, eli se mitä kohti tämä elämä pyrkii syvällä tietoisuuden tasolla, sisältää sokean pisteen. Tämä sokea piste on sikermä keskeneräisiä odotuksia siitä millaisena haluaisimme elämän toteutuvan. Kärsimys ei synny siitä mitä asiat ovat, vaan “unessa elämisestä” – emme pysty vielä ymmärtämään miten odotuksemme ovat epärealistisia. Elämänpolku johtaa kohti suurta tuntematonta näiden sokeiden pisteiden kautta; kohtaamalla näitä epärealistisia odotuksia jotka aktivoituvat meissä elämänkaaren yksilöllisen aikataulun mukaan.

Niihin ei ole tarkoitus juuttua. Sielun kehityspyrkimys hyödyntää näiden odotusten läpi kahlaamista, jotta heräämme tunnistamaan dharman omassa elämässämme. Nämä aktivoitumiset ovat uinuneet elämän käsikirjoituksessa siemenenä jo ennen fyysistä syntymää. Sielutietoisuuden tasolla “sinä” olet tiennyt jo ennen syntymääsi, että mahdollisuus elämän syvän totuuden tutkimiseen tulee tarjoutumaan näiden kokemusten muodossa. Tämä ”sinä” ei kuitenkaan ole se kuka koet olevasi kun samaistut oman ulkoisen maallisen persoonan rooliin.

Asioiden ajautuminen näitä aktivoitumisia kohti on sitä, mikä toteutuu joka tapauksessa tavalla tai toisella, muodossa tai toisessa. Tarkalleen ottaen millä tavalla ja miten sen kautta luot hyvinvointia omaan elämääsi – se on sinun valinnan vapauttasi.

Kutsumuksen aktivoituminen

Fyysinen olemus toimii sielun käyttövälineenä elämän tutkimisessa, ja sielun on ohjattava tämä työkalu osallistumaan niihin aktiviteetteihin, joiden kautta sielu pääsee tutkimaan tarvitsemiaan kokemuksia ja tilanteita. Sielu houkuttelee ja provosoi fyysistä persoonaa näitä asioita kohti, herättämällä tunnetta jostain mikä “kutsuu sinua puoleensa” – tunnetta jolle voi antaa nimen “kutsumus” ja jota voi lähteä seuraamaan elämässä fyysisen toiminnan muodossa. Tämä kutsumuksen tunne toimii niinkuin majakkavalo tai magneetti, ohjaa ihmistä operoimaan sellaisten asioiden parissa joita sielu haluaa tarkastella.

Kun samaistumme itsessämme suorittavaan persoonaan, samaistumme myös sen ylläpitämiin odotuksiin – odotuksiin siitä mitä meidän suorituksistamme pitäisi seurata, odotuksiin siitä miten meidän suoritustemme pitäisi onnistua, odotuksiin siitä miten meidän pitäisi pystyä hyötymään suorituksistamme. Alamme asettaa elämälle ehtoja. Tästä syntyy varsin rajallinen näkemys siitä mitä elämä parhaimmillaan voi olla, koska se mitä rationaalinen mieli osaa kuvitella asioiden suhteen, tuskin vastaa sitä mihin sielu haluaa asioiden johtavan, eikä varsinkaan vastaa sitä mitä sielu omasta tietoisuuden näkökulmastaan kykenee saamaan aikaan.

Dharman todentaminen

Dharman tunnistaminen on prosessia, jossa opimme laskemaan irti toiminnan oletetuista hyödyistä. Opimme laskemaan irti odotuksista sen suhteen mitä hyötyä toiminnasta pitäisi seurata. Opimme tekemään sen mikä asioissa tulee omalle kohdalle tehtäväksi koska se on meille luonnollista, sen tekeminen tuntuu hyvältä ja osaamme olla välittämättä siitä seuraako toiminnasta onnistumista vai ei. Teemme niin, koska siten toimimalla voimme kokea “miten elämä kantaa.” Sinä olet se joka suorittaa toiminnan koska sinulla on kosmisesti parhaat edellytykset antaa toiminnan toteutua itsesi kautta. Arviot onnistumisesta ovat lähinnä tulkintoja siitä,  ovatko omat odotuksesi toteutuneet vai eivät, ja sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä siunauksia toiminnasta on syntynyt laajemmassa mittakaavassa. Toiminta on automaattisesti hyödyllistä jos se on dharman mukaista ja lähtöisin oman dharman tunnistamisesta; jos odotukset ovat epärealistisia niin meidän arviomme ”onnistumisesta” ovat vääristyneitä – eli niillä ei tee yhtään mitään joten niitä ei kannata edes ajatella, eli kannattaa laskea irti ja antaa dharman toteutua rennolla otteella, vailla kouristuksenomaista takertumista, eli vailla odotuksia lopputuloksesta.

Tarkkailijan näkökulma

Sielu tavallaan sanoo: ”Ota näistä asioista kiinni, tartu niihin ja tee niistä itsellesi elämää, jotta minä pääsen tutkimaan itseäni ja omia kehitystarpeitani.” Ja sitä mukaa kun sielun tietoisuus omasta kehityksestään kehittyy, sitä mukaa kehittyy myös se mikä motivoi sinua elämässä eteenpäin. Hämäävää tässä tietysti on se, että sielu olet ”sinä”, mutta ei se kuka koet olevasi kun samaistut oman ulkoisen maallisen persoonan rooliin; sielu on ”sinä” silloin kun samaistut siihen kuka olit ennen kuin edes synnyit tähän persoonaan, ja kuka olet kun katsot elämääsi tämän persoonan kautta mutta sen ulkopuolelta; kun seuraat itseäsi sivusta niin kuin seuraisit jonkun toisen ihmisen tekemisiä. Mitä enemmän tähän yhtälöön sukeltaa epäkypsiä odotuksia siitä minkälaista ”onnistumisen” pitäisi olla, sitä enemmän todellisuustaju vääristyy, ja sitä todennäköisemmin tulkitset asioita ”onnistumisen puutteeksi” – vaikka sielusi näkökulmasta asiat ovat jotain aivan muuta. Tästä voidaan puhua “tarkkailijan näkökulmana”, ja kannattaa kysyä itseltään: kuka tarkkailee ketä?

Oikea asento

Sielun tietoisuuden kehittymistä auttaa suunnattomasti, kun ylläpidämme elämässä “oikeaa asentoa”. ”Asana” on termi joka joogan harjoittamisessa viittaa asentoon. Joogan harjoittaminen on yksi osa sitä prosessia millä tietoisuuden kehittymistä tuetaan. Hatha joogassa opetellaan ottamaan ”oikea asento” joka mahdollistaa energian virtauksen optimaalisen puhtaasti sekä fyysisen kehon että energiakehon ja tunnekehon ja mentaalisen kehon läpi. Ihminen kokee tämän lisääntyneenä hyvänolon tunteena, virittymisenä omaan hyvinvointiinsa – eli dharmaan. Mutta ulkoisen asennon lisäksi ”asana” viittaa “sisäiseen asentoon”, eli ”oikean asenteen” omaksumista elämän kohtaamiseen, sielutietoisuuden tasolla. Samalla kun keho löytää oikean asennon, sielu tunnistaa oikean asenteen, joka mahdollistaa dharman virtauksen puhtaasti koko olemuksen läpi, sen kaikilla tasoilla. Ja tämä dharman virtaus sen jälkeen motivoi ihmistä toimimaan kokonaisvaltaista ja eheyttävää ”hyötyä” tuottavalla tavalla. Himalayan Instituutin presidentti Rolf Sovik ilmaisee asian näin: “Asanoiden todellinen merkitys on sisäisessä kokemuksessa, siinä miten asentojen läpikäyminen herättää meissä kokemuksen itsessämme olemisesta.”

Sielu pyrkii houkuttelemaan sinua elämänkokemuksiin ja tilanteisiin, joiden kautta alat ymmärtää oikean asenteen ottamisen ja ylläpitämisen merkitystä. Mitä hyvänsä käytännön tasolla  tapahtuu, mitä hyvänsä suorituksistasi seuraa tai jää seuraamatta, perimmäisellä tasolla niistä on tarkoitus jäädä käteen nimenomaan tietoisuus siitä mikä on oikea asenne, miten otat sen ja miten ylläpidät sitä.

Ota vastuu oman elämän onnesta

Tässä vielä mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi. Jos elämä olisi ihmisen oman ymmärryksen varassa niin aika heikossa hapessa olisi evoluutio – joten elämän jatkumista ei ole jätetty riippuvaiseksi siitä miten me sitä ymmärrämme tai emme. Elämän “tarkoitus” ja dharma on jotain sellaista mikä toteutuu elämässämme joka tapauksessa muodossa tai toisessa, riippumatta siitä toimimmeko sitä tukien vai sitä vastaan vai elämmekö sen suhteen täysin unessa. Pystytkö näkemään, missä määrin oma elämäsi on tähän mennessä toteuttanut tätä?