Minä ja Hän

Ihmisinä olemme halukkaita uuvuttamaan itsemme ratkomalla sosiaalisia ja taloudellisia ja ekologisia ongelmia jotka saavat pandemian mittasuhteet… mutta vältämme ajattelemasta yksinkertaista ajatusta: ”Jumala on minussa.” Tämä ajatuksen ajatteleminen tarkoittaa, että se täytyy viedä loogiseen johtopäätökseensä asti, ei vain yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Se tarkoittaa että ylläpidät tuota ajatusta mielessä tietoisesti ja toistuvasti. Jos Jumala on minussa niin mihin hyvänsä menenkin, Jumala kulkee kanssani ja minä kuljen yhdessä Jumalan kanssa. Jos Jumala on minussa niin aina kun puhun, Jumala puhuu minussa ja minun kauttani. Kun syön, minä ja Jumala murramme leipää yhdessä. Jos Jumala on minussa niin mitä hyvänsä teen, teemme sen yhdessä. Tämä soveltuu olemassaolon kaikkein arkisimmallekin tasolle, joten kun viet roskia ulos niin Jumala tekee sen kanssasi ja pitää sinulle seuraa – paitsi jos olet sysännyt Jumalan sivuun ja antanut egolle vallan. Jumala ei tuomitse eikä hän välitä siitä mitä ajattelet kunhan ajattelet Häntä juuri sillä hetkellä kun tekosi suoritat.

Kun Jumala on minussa niin suhteestani Häneen tulee persoonallinen ja henkilökohtainen. Jumala ei ole abstrakti, tavoittamaton voima jossain kaukana horisontissa tai sen tuolla puolen. Yhteyteni Jumalaan herättää minussa tunnereaktioita, ja minun tunteeni vuorostaan herättävät Hänessä minuun kohdistuvia tunteita. Siinä ei ole mitään filosofista. Se koskettaa minua syvälle luuytimeen asti, fyysisesti ja mentaalisesti ja emotionaalisesti ja energeettisesti. Rakkaudesta tulee todellisuutta jota voi elää ja kokea.

Miksi on niin vaikea ajatella että Jumala on minussa? Kun alamme tietoisesti ylläpitää tätä ajatusta ja katsomme mihin se johtaa, siitä alkaa se mitä tarkoittaa ”olla ihminen.” Ehkä prioriteettimme ja arvomaailmamme alkavat muuttua ja ehkä pelkäämme juuri sitä, tai pelkäämme että kadotamme otteemme hatarasta rakkauden hippusesta josta olemme niin kalliisti maksaneet, joten mieluummin kutsumme egon pitämään järjestystä ja kontrollia ja puolustamaan vaivalla ansaittuja etujamme. Tommy Hellstenin sanoin: Ego on rakkaudettomuudesta tehty epätoivoinen johtopäätös… yritys suojata itseäsi niin että voit olla aina oikeassa. Kun ego on puikoissa, mitä hyvänsä saavutamme niin aina jotain jää puuttumaan. Suuri osa ihmisistä on valmis hyväksymään tämän ja tyytymään tähän, ja niin kauan kuin pystymme puurtamaan ja suorittamaan elämää omavoimaisesti, mehän teemme niin.

Ajattele ajatusta Jumalasta sinussa, ei sen vuoksi että jokin uskonjärjestelmä tai oppisuunta käskee tehdä niin, vaan koska tuon ajatuksen ylläpitäminen herättää sinussa syvemmän tunteen merkityksestä ja tarkoituksesta ja tyydytyksestä kuin mitä saisit jos antaisit egon vallata mielentilasi. Kun siis etsit elämässä jotain erilaista, kokeile tätä ajatusta: ”Jumala on minussa, kaipaa päästä henkilökohtaisesti rakastavaan suhteeseen minun kanssani, emmekä me ole niin kovin erilaisia.”

Vastaa