Sisäinen soturi

Ikivanhassa joogapsykologiassa puhutaan “tunnetilojen luovasta käytöstä.” Vanhan viisauden mukaan kohtaamattomat tunnetilat häiritsevät rauhaamme. Patanjali nimeää joogasutrissaan sanskriitinkielisen termin “vritti”: se tarkoittaa tietoisuuden virtauksia eli mentaalisia malleja eli ajatuskoostumia jotka nousevat esiin mielessä ja kaappaavat meidän päätöksentekokykymme. Joogapsykologian mukaan “mentaalinen” viittaa yhtälailla tunnetiloihin kuin ajatteluun. “Mieli” ei ole pelkästään analyyttinen ja rationaalinen toiminta, vaan mieli koostuu seuraavista asioista: ajattelu, tunteminen, tahtominen (haluaminen), muistaminen, sekä aistiminen. Mieli on joogapsykologiassa yksi aisteista. Niinpä nämä “koostumat” jotka nousevat tietoisuudessa esiin, häiriköivät yhtälailla kykyämme ajatella selkeästi, kykyämme kokea tunnetiloja,  halujamme, muistikuvaamme siitä mitä on tapahtunut, sekä kykyämme tiedostaa mitä oikeasti havaitsemme aistiemme kautta tällä hetkellä. “Vritteihin” sisältyy vahva alitajuinen emotionaalinne lataus joka toimii kuin kasaan painettu kierrejousi: joka kertaa kun sitä provosoidaan niin “bojoinggggg”, se vapauttaa emotionaalisen latauksen joka ottaa sen jälkeen mielen täysin haltuunsa ja vääristää arvostelukykyä. Näin tapahtuu, niin kauan kuin emme ole kohdanneet kyseisiä tunnetiloja.

Vrittit ovat yksittäisiä malleja, ja niiden yhdistelmistä muodostuu vritti-verkostoja joita kutsutaan nimellä “samsakara.” Kun yksi verkoston vritteistä sanoo bojoingggg, provokaatio vierii eteenpäin ja koko verkosto värähtelee. Kuvittele miten kaikenlaiset reaktiot aktivoituvat syvällä alitajunnassasi ja provosoivat toinen toisiaan, niin kuin kaatuvien dominojen rivi. Jos suuri osa näissä purkautuvista tunnetiloista on tukahdutettuja, niin siinä meni saman tien rauhan tila. Tukahdutetut tunnetilat eivät kuole tai katoa, ne siirtyvät odotusjonoon, niin kuin pommikoneet odottamaan omaa vuoroaan.

Rauhan löytäminen, ja ulkoisten tilanteiden rauhoittaminen, tapahtuu sen kautta miten opit hyväksyvästi kohtaamaan tunnetiloja sen sijaan että taistelet niitä vastaan ja yrität voittaa ne. Tukahdutettuihin tunnetiloihin takertuminen on kuin olisit superliimattu niihin. Jos yrität irroittautua niistä niin revit oman nahkasi. Superliimattuna olemisen tilaa kutsutaan nimellä: perhe. Perheessä pyörii aina jonkinlaista purkautumista odottavan kierrejousen kaltaista asiaa josta jokainen yrittää omalla osaltaan saada selätysvoittoa. Varhaislapsuuden aikana olimme niin alttiita emotionaaliselle leimautumiselle että unohdimme erottaa itseä toisista, ja nyt tämä sidos usein kiskoo meitä mukanaan.

Joogapsykologian mukaan, kun koet olevasi kuin sidottuna johonkin, ainut toimiva strategia on oppia tiedostavasti tarkkailemaan tilannetta ja siten saada siihen etäisyyttä. Ihmisen kehossa ei ole tarpeeksi entsyymejä käsitellä tunnetiloja pelkästään sisäisesti omassa yksinäisyydessään – tunnetilat on tarkoitus ilmaista kommunikoimalla. Ei vetämällä toista lättyyn, vaan sanomalla “Kuule – kun teet noin, niin minusta tuntuu tältä…” Tunnetilat ovat aina seurausta ihmisten välisestä kanssakäymisestä, ja ainut todellinen tapa “ratkaista” niitä on sallia niiden tulla ilmaistuksi kanssakäymisessä ainakin yhden toisen ihmisen kanssa. Jakamalla. Joskus tietysti tyynyn kurittaminen voi tuottaa väliaikaista helpotusta. Maailma ja toiset ihmiset eivät ole se minkä kanssa meidän pitäisi taistella, todellinen vastustaja on suostumisemme olla superliimattuna tukahdutettuihin tunnetiloihin. Siinä meidän tulisi ilmentää todellista Sisäistä Soturia.

Tämän täysikuun jakson aikana… tuskin tarvitset horoskooppia kertomaan missä sinun tunnetilasi provosoituvat. Käy kimppuun. Bojoingggg.

Vastaa