Kokonaisvaltainen hyvinvointi

Kirj. Swami Rama

Henkistä kehitystä harjoittavan ihmisen kannattaa tulla tietoiseksi omasta egoismistaan. Myös ihminen joka harjoittaa totuudenmukaisuutta, väkivallattomuutta jne., voi hyvin ruokkia omaa egoaan. Egoismi joka liittyy henkisyyden harjoittamiseen on paljon salakavalampaa ja vahingollisempaa kuin maalliseen suorittamiseen ja saavutuksiin liittyvä egoismi. Ihminen pystyy harjoittelun avulla tehostamaan keskittymiskykyään, hän voi puhua totuudenmukaisesti, hän voi palvella toisia – mutta ei silti pysty saavuttamaan perimmäistä Totuutta ellei hän luovuta egoaan korkeamman Itsensä Tietoisuudelle.  Egoismin muuri voi vieraannuttaa hänet omasta sisäisestä todellisuudestaan. Vasta kun ihminen ylittää oman itsekeskeisen asenteensa, hän voi löytää sisimmästään aukeavan olotilan johon suostumalla hän kykenee rakastamaan kaikkea ja kaikkia eikä sulkemaan mitään pois. Ihminen joka ei pysty rakastamaan lähimmäisiään ei pysty myöskään rakastamaan Jumalaa.

Ihminen puhdistaa itseään laskemalla irti omista heikkouksistaan, ei piilottamalla eikä yrittämällä kieltää niitä. Heikkouksista irti laskeminen tarkoittaa oman haavoittuvaisuuden paljastamista. Upanishadien mukaan ensimmäinen askel on tehdä tietoinen valinta: ”päätän olla toistamatta samaa virhettä yhä uudestaan.” Toinen askel on paljastaa heikkous, tunnustamalla se sellaisten ihmisten edessä jotka kykenevät kuuntelemaan hyväksyvän myötätuntoisesti. Tämä askel vapauttaa ihmisen syyllisyydestä, häpeästä, peloista ja itsensä tuomitsemista, ja palauttaa hänelle tietoisuuden omasta tahdonvoimastaan ja sisäisestä hyväntuulisuudestaan. Kolmas askel on muistuttaa itseään tämän tahdonvoiman avulla alkuperäisestä valinnasta olla toistamatta samaa virhettä uudestaan, ja valita itselleen hyödyllinen tapa toimia tästä eteenpäin. Länsimainen psykologia kutsuu tätä itsensä kouluttamiseksi; joogapsykologia kutsuu tätä itsensä transformoimiseksi.

Jos ihminen kieltää itsensä tai jättää oman luontaisen potentiaalinsa hyödyntämättä, hän kärsii. Hän kokee itsensä heikoksi ja kyvyttömäksi palvelemaan toisia tai yhteistä hyvinvointia vaikka niin haluaisikin. Voidakseen hyödyntää omaa sisäistä potentiaaliaan, ihmisen tulee luovuttaa egonsa korkeamman Itsensä, sisäisen henkisyytensä käyttöön. Vailla luottamusta näkymättömään todellisuuteen, ihmisen on mahdoton vapautua levottomuudesta, turvattomuudesta ja ahdistuksesta. Vapautuessaan egonsa orjuudesta ihminen lakkaa takertumasta kehoonsa, aisteihinsa ja mieleensä. Elämää alkaa ohjata erottelukyky ja luottamuksen tunne siihen miten elämä kantaa. Ihminen löytää tien oman sydämensä todellisuuteen. 

Ihminen pystyy puhdistamaan mielensä ja sydämensä vasta kun hän organisoi elämänsä oikeiden sisäisten prioriteettiensa mukaiseksi. Mieli joka vaeltaa hajanaisesti ulkoisessa materiaalisessa todellisuudessa, ei löydä aikaa eikä energiaa elämän tarkoituksen mietiskelyyn. Kun sydän on sekaisin ristiriitaisista tunnetiloista, siinä ei löydy tilaa pyyteettömälle rakkaudelle, myötätunnolle ja palvelunhalulle. Kun ihminen valitsee ensisijaiseksi prioriteetikseen rakkauden, hän voi saavuttaa omat tavoitteensa ja tyydyttää omat tarpeensa häiritsemättä toisia. Rakkaus kaikkia luomakunnan olentoja kohtaan puhdistaa ihmisen sydänolemuksen. Tietoisuus avartuu. Ihminen alkaa nähdä koko universumin kaikkine tapahtumineen henkisen Tietoisuuden manifestaationa ja ilmentymänä.

Vastaa