Kypsälle lukijalle

Jyotish Sadhana ryhmän viime tapaamisesta nousi esiin mielenkiintoinen johtopäätös. Ei mitään uutta tai ihmeellistä, koska kaikki tämä on kirjoitettu jo ikivanhoissa Vedateksteissä, eri tavoin.

Johtopäätös on tämä: mikään asia itsessään ei ole ongelma. Todellisuuden sfäärissä ei ole ongelmia. Kun yritämme fiksata ongelmaa, yritämme itse asiassa fiksata omaa tulkintaamme jonka mukaan asia olisi ongelma. Tämä on tietämättömyydestä nouseva keskenkasvuisen naivi lähestymistapa. Kun taas aidosti työstämme asiaa itseään, suurin osa huomiosta ja energiasta kuluu siihen mitä asian eteen tarvitsee tehdä; tehtävät vaativat vaihtelevan määrän vaivannäköä mutta se ei koskaan ole mikään ongelma. Se on luonnollinen osa sitä miten prosessia työstetään. Tämä on valaistuneen eli kypsän aikuisen lähestymistapa.

Normaalisti tarkastelemme asioita omien uskomustemme värittäminä; uskomukset siitä millainen maailma meidän mielestämme on. Näiden perusteella muodostamme odotuksia; odotuksia siitä miten asian pitäisi toimia ja ratketa. Sitten vertaamme omia odotuksiamme asiaan itseensä, ja tässä nimenomaan tapahtuu se miten luomme itsellemme ongelmia. Jos asian realiteetti on ristiriidassa meidän odotustemme kanssa – koemme että asia on meille ongelma. Tämä tapahtuu piilotajunnassa silmänräpäyksessä, ja edellyttää tietoista sitoutumista napata siitä kiinni.

Himalajan Swami Rama puhuu ”tunnetilojen luovasta käytöstä.” Odotukset joita muodostamme eivät ole rationaalisia ajatuksia, ne ovat emotionaalisia ajatuksia. Ydintasolla meillä on odotus: tältä minusta pitäisi tuntua kun suostun näkemään vaivaa tuon asian eteen. Odotuksemme tietyn tunteen kokemisesta muodostuu sisäiseksi kriteeriksi. Jos pääsemme tuntemaan sellaista tunnetta, koemme onnistumista. Jos emme pääse tuntemaan kyseistä tunnetta tai päädymme tuntemaan sellaisia tunteita joita mieluiten välttäisimme, koemme epäonnistumista. Piilotajunnan tasolla näin, täysin riippumatta siitä mikä on rationaalinen arviomme asian onnistumisesta.

Kypsän aikuisen valaistunut asenne hyppää sen vaiheen yli missä muodostetaan ennakko-odotuksia. Meillä voi olla haluja, tavoitteita, päämääriä, pyrkimyksiä, suunnitelmia, agendoja, protokollia, aikataulutuksia jne., mutta silti emme aseta mitään odotuksia tai ehtoja sille miltä pitää tuntua kun asia manifestoituu. Tai improvisoimme sitä mukaa kun tilanteet etenee ilman ajatustakaan suunnitelmasta, mutta siltikään emme aseta mitään emotionaalisia odotuksia tai ehtoja. Otamme elämän sellaisena kuin se eteen tarjoutuu, suostumme tuntemaan mitä hyvänsä tunnetiloja prosessi provosoi esiin, ja ehkä reagoimme niiden pohjalta tai emme tee mitään. Tunnemme miltä tunne tuntuu ja laskemme irti. Kypsän aikuisen valaistunut asenne hyväksyy elämän ehdoitta, pyyteettömästi. Onko lopputulos sellaista mitä osasimme kuvitella vai ei, se ei ole meidän vastuullamme. Universumin korkeammat voimat pitävät siitä huolen. Lopputulos voi olla jotain hyvin erilaista kuin mihin tähtäsimme, ja kuitenkin jotain paljon parempaa kuin mitä olisimme koskaan osanneet kuvitella – kun suostumme syleilemään elämäämme ehdoitta.

Vielä viimeinen asia. Yllä olevassa tekstissä, älä liitä minkäänlaista arvotusta tai tuomintaa termiin ”keskenkasvuisen naivi” koska siihen ei sisälly sellaista. Se on vain käytännöllinen tapa kuvata sitä tietämättömyyden kehitysvaihetta jonka kautta me kaikki kehitymme. Kaikki valaistuneet aikuiset ovat kypsyneet keskenkasvuisen tietämättömyyden kautta, joillakin se kestää pidempään ja toisilla ei. Se on luonnollinen osa tietoisuuden avartumisen prosessia. Voit siis yhtä hyvin nauttia siitäkin, ja ylistää sitä. Elämä ei ole koskaan ongelma, elämä vain on.

Vastaa