Miten me luomme todellisuutta

Me emme koskaan koe asioita niinkuin ne todella ovat. Koemme asiat ainoastaan sellaisina millaisia kuvittelemme niiden olevan. Elämme simuloitua todellisuutta, ja havaintomme ovat pääasiassa kuvitelmia joita tietoisuutemme ylläpitää toistuvalla, jatkuvalla syötöllä.Tämä ei tarkoita että maailmaa ei olisi olemassa; kyllä maailma on olemassa mutta me vain emme elä siinä maailmassa joka on, me elämme maailmassa jonka me kuvittelemme olevan. Tämä on Yogacara -suuntauksen lähtökohta. Yogacara on vaikutusvaltainen intialainen Mahayana-koulukunta joka tunnetaan myös nimellä Cittamatra, eli Tietoisuus-Ainoastaan.

Yogacaran ydin ei ole siinä onko ”tuolla” maailmassa todellisia asioita vai ei. Siinä keskitytään tutkimaan miten me havainnollistamme ja kiteytämme kokemuksiamme konkreettisiksi asioiksi ja olosuhteiksi jotka voimme kokea pysyvinä ja itsestämme erillisinä. Yogacara korostaa, että meidän nykyiset tapamme havainnoida ja hahmottaa ovat värittyneitä ja puolueellisia. Pelkistämme kaiken aina kaksijakoisuuteen: subjekti ja objekti, itse ja dharma, minä ja se-muu; tämä johtaa siihen miten juutumme tarkastelemaan asioita vääristyneiden tarinoiden muodossa.

Riippumatta siitä mitä koemme, kaikki on siis vain tietoisuuden rakennelmaa.

Yogacara jakaa tietoisuuden kahdeksaan tasoon. Viisi ensimmäistä tasoa ovat aistiperäisiä tietoisuutta joka syntyy siitä miten rekisteröit asioita silmien, korvien, nenä, kielen ja kehon toiminnassa. Kuudes tietoisuus on ”manovijnana”: havaintoja jotka esiintyvät mielen ja aivojen toiminnan yhteydessä. Seitsemäs tietoisuus on ”manas”: taipumus hakea itseäsi siitä miten aistien havainnot välittyvät ja suodattuvat. Kahdeksas tietoisuus on ”alayavijnana” (tai lyhyesti ”alaya”): kaikki menneisyyden ajatteluun, puheeseen sekä kehoreaktioihin perustuvat karman siemenet ja muistijäljet.

Yogacaran mukaan menneisyyden tekojen karmalliset vaikutelmat ovat materiaalisesti todellisia, ne eivät ole vain abstrakteja muistikuvia. Ne muokkaavat sitä miten koemme näkemistä, kuulemista, maistamista, haistamista ja kosketusta nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Viisi aistielintä silmät, korvat, nenä, maistava kieli ja keho ovat materiaalisesti todellisia ja toimivia. Ne ovat menneisyyden karman seurausta ja välittyvät meille alayan kautta. Ja ”säilytysastia” eli se konkreettinen maailma jossa elämme on myös materiaalisesti todellinen. Se on kirjaimellinen seuraus meidän karmastamme, tarkoituksella harjoitetusta toiminnasta johon on sisältynyt intentio eli aikomus ja pyrkimys; nämä teot ovat varastoituvat alayaan ja manifestoituvat sieltä myöhemmin mentaalisiksi, emotionaalisiksi ja fyysisiksi tapahtumiksi.

Minkä hahmotamme todelliseksi, sen alkulähde on ”alaya”. Minkä hahmotamme kuvitelmaksi, sen alkulähde on ”mano.” Minkä hahmotamme tavallaan todelliseksi vaikkakin omien itsekeskeisten odotustemme ja ennakkoluulojemme vääristämäksi, sen alkulähde on ”manas.” Mutta – mikään näistä ei ole olemassa meidän tiedostamisemme ulkopuolella.

Yogacara purkaa hahmotetut asiat, näyttää miten tietoisuutemme eri tasot heijastuvat kaiken aikaa kaikkeen ja kaikessa, ulkoisesti. Yogacara kutsuu tätä prosessia nimellä ”transformaatiot” (sanskriitin kielellä ”parinama”) ja siitä on kolme eri tyyppiä:

  1. alaya-sisällön jatkuva kypsyminen, joka projisoituu karmallisina vaikutelmina nykyhetken ja tulevaisuuden mentaaliseen ja fyysiseen realiteettiin;
  2. itseään tutkiva manas joka samaistuu alayaan ja tulkitsee sen tarkoittavan ”minä itse” ja projisoi tämän ”minätunnon” kaikkiin kokemuksiin, käytännössä tulkitsee kaikkien kokemusten käsittelevän tai koskevan itseään;
  3. kuusi tietoisuuden muotoa jotka välittävät kokemuksiamme fysiologisesti ja neurologisesti, ja usein miten virheellisellä tavalla.

Suuri osa ihmisistä on juuttunut tähän alati muuntuvaan transformaation noidankehään. Riippumatta siitä hahmotammeko itse vai hahmottaako tietoisuus havaintomme meille, elämme itse rakentamassamme todellisuuden kuplassa jossa olemme sekä kokemustemme luojia että kokemustemme tuotteita.

Yogacara purkaa takertumista ja samaistumista myös tarkastelemalla itse havaintotapahtuman luonnetta. Jos kaikki asiat ovat tietoisuuden luomusta, niin onko meidän kokemuksemme havaitsemisesta todellista? Maalaisjärjen mukaan jos näet jonkin asian niin se on todellista. Olemme täysin vakuuttuneita että se mitä havaitsemme on todellista. Mutta ne jotka seuraavat Fox uutiskanavaa, kokevat elävänsä hyvin erilaisessa maailmassa kuin ne jotka seuraavat CNN kanavan uutisointia.

Yogacaran mukaan tietoisuus kokee asiat aina epäsuorasti, ”aspektien” kautta (sanskriitin kielellä ”akara”). Ne ovat mielikuvia, merkkejä, signaaleja. Ensinnäkin: kaikki asiat joita havaitsemme ovat tietoisuuden tuotteita, ja toiseksi: se mitä havaitsemme ei koskaan ole se mitä asia itsessään todella on.

Tämä vastaa modernien neurotieteiden näkemyksiä. Se mitä koemme näkemiseksi, on oikeastaan visuaalisen aivokeskuksen aktivoitumista jonka seurauksena mieleemme piirtyy silmien kautta kuva. Kun ulkoisesta objektista heijastunut valo stimuloi näköreseptoreja, aivot käyttävät vain 10% siitä mikä ”näkevät”, ja piirtävät sen perusteella mieleemme kuvan jossa 90% on kuviteltua – tai oikeammin sanottuna: tuo 90% on seurausta aivojen samanaikaisista muista tapahtumista. Käytännössä siis, 10% poimitaan lähtökohdaksi sille mitä tulkitaan ”että näen” ja 90% siihen liitetystä on peräisin siitä miten aivot stimuloivat itseään samaan aikaan kun näkeminen tapahtuu. Tuo stimuloituminen on sitä miten sähkökemialliset impulssit törmäilevät sisäisten muistikuviemme ja odotustemme kanssa monimutkaisen neuroverkoston välityksellä. Kaikki tämä tapahtuu meidän ”Päämme sisällä”, meidän mielessämme. Tämä pätee yhtä hyvin kaikkien muidenkin aistien toimintaan. Me emme oikeastaan ole juurikaan havainneet mitä on maailmassa meidän ulkopuolellamme, olemme juuttuneet simuloidun maailmankuvaan jonka oma tietoisuutemme on kehrännyt meille koettavaksi.

Yogacara kuvaa myös tavan astua ulos tästä toistuvasta mielikuvakehästä. Siinä on tarpeen harjoittaa aitoa eli ”asianmukaista havaitsemista” (sanskriitinkielellä ”pratyaksa”). Näitä ovat aistillinen, mentaalinen, itseätiedostava ja jooginen havaitseminen. ”Asianmukainen” tarkoittaa että havainto ei ole itsepetosta, se on suoraa ja vailla selittämistä. Kolme ensimmäistä aidon havaitsemisen tyyppiä ovat tapoja harjoittaa omaa tiedostamistaan, vain neljättä eli joogista hahmottamista pidetään aidosti vapautuneena tiedostamisen muotona.

kirj. Guo Gu
Forest of Eyeblinks uutiskirjeestä, kesäkuu 2021

Vastaa