Dharma kolmio

Tämän täysikuun jaksolla planeetat muodostavat ”dharma kolmion”: Kuu on itsetietoisuuden kärjessä, Saturnus ja Jupiter ylläpitävät yksilöllistä kokemusta henkisyydestä, Mars ja Rahu demonstroivat suostumista kokemaan sitä universaalia voimaa joka ylläpitää kaikkea elämää. Nakshatrojen tasolla melkein kaikki näistä planeetoista sijaitsevat Rahun tähdessä. Siitä muodostuu se mitä Dharma tarjoilee tämän täysikuun aikana.

On lukemattomia eri tapoja kuvata mitä Rahu on… ja kaikki ne johtavat kovin helposti kohtuuttomuuksiin ja ylilyönteihin. Mikä oikeastaan kuvaakin hyvin Rahun perusluonnetta – ennalta arvaamaton ja hallitsematon kohtuuttomuus. Mikä hyvänsä näyttää kasvattavan materiaalista kokemista ja suoritusta – nappaa siitä kiinni. Puhtaimmassa muodossa voimme nähdä Rahun siinä miten sylilapsen käsi oppii takertumaan ja pitämään kiinni esineistä. Käden omistajalla ei ole vielä mitään käsitystä siitä mihin käsi tarttuu mutta tarttua pitää. Samalla tavoin Rahu aktivoi aikuisen psyykeessä sokean pisteen, missä ihminen ei ole vielä tietoinen oman käyttäytymisensä ja uskomustensa malleista. Rahu osoittaa mikä on tarkoitus ottaa tarkastelun kohteeksi, jotta viisaus pääsee kehittymään. Toinen vastaava ilmiö on vastasyntyneen Moro Refleksi, joka on refleksinomainen reaktio siihen kun kannatteleva tuki yhtäkkiä katoaa ja lapsi kokee aivan kuin putoavansa: käsivarsien levittäminen ja yritys kahmaista kiinni mistä hyvänsä mikä antaisi tukea. Rahu pyrkii tuottamaan kokemuksia joissa ihminen kokee joutuvansa yhtäkkiä kuin tyhjän päälle, vailla mitään tukea – ja se mihin ihminen tällaisina hetkinä vaistomaisesti takertuu, paljastaa sen mitä ihminen pitää kaikkein arvokkaimpana omassa elämässään, paljastaa mihin asti hän on tietoisuutensa kehittämisessä yltänyt. Tämänkin tarkoitus on auttaa kehittämään tiedostamiskykyä ja viisautta.

Saturnus auttaa laskemaan irti siitä mikä on jo aikansa elänyt, eikä enää palvele kehitystä ja kasvua. Rahu provosoi ahnetta tarvetta takertua materiaalisiin haluihin – tarve takertua ja pitää kouristuksenomaisesti kiinni uskomuksista sen suhteen mitä elämän ”pitäisi olla” jotta ei tarvitsisi kärsiä. Mutta mistä tämä kärsimys tulee? Saturnus yrittää näyttää miten takertumisen kohteet eivät enää palvele hyvinvointia ja onnen löytämistä, ja Saturnus demonstroi tätä ”ottamalla pois” asioita jotka ovat käyneet hyödyttömiksi, tarjoten meille menetyksen kokemuksia – jotta opimme yksinkertaistamaan elämää, karsimaan turhaa ja säästämään arvokkaita voimavaroja. Saturnus tuottaa myös viivästyksiä, ei estä asioita toteutumasta vaan demonstroi milloin asioilla on oikea aika manifestoitua. Kun annamme ”pitäisi olla” uskomusten määrätä elämäämme, tunnemme olomme epämukavaksi tällaisten kokemusten äärellä. Epämukavuus on väistämätöntä, mutta kärsimys on vapaaehtoisesti valittua. Tämän Rahu-Saturnus köydenveto suodattuu kolmion kärkeen tulkintana siitä mikä on oman elämän realiteetti, ja mieli (manas, Kuu) pyrkii sitten löytämään tälle tulkinnalle vahvistuksen, vetämällä ihmisen elämään tulkintaa vastaavia kokemuksia. Kiinan kieli ilmentää tätä köydenvetoa mielenkiintoisella tavalla. Kiinan kielen käsite ”kriisi” koostuu kahdesta kirjoitusmerkistä:

Edeltävä merkki sellaisenaan tarkoittaa ”uhka”, jälkimmäinen merkki tarkoittaa ”mahdollisuus”. Tällä tavalla yhteenkirjoitettuna ne tarkoittavat ”kriisi”.

Jupiter on planeetoista ainut joka ei kanavoi Rahua. Jupiter on Dharman Herra, mutta tässä asetelmassa ja sijainnissa vielä vaikutusvoimaltaan varsin heikko, vahvasti Saturnuksen saappaan alla. Totuutta manipuloiva ”adharma”-vaikutus joka pullahti globaalin tietoisuuden keskipisteeseen vuoden 2020 alussa terveys- ja politiikka- ja mediakriisien kautta, ei ole vielä ohi. Mutta altavastaajan asemassakin Jupiter on silti Jupiter, ”viisaus tuottaa ilon” ja ”guru” eli sisäinen totuuden valo joka poistaa tietämättömyyden pimeyden. Tätä ominaislaatua voidaan rasittaa ja stressata ja sen vaikutusta voidaan vähätellä ja heikentää, mutta sitä ei voida koskaan ottaa Jupiterilta pois. Tämän täysikuun aikana Jupiter vaikuttaa omasta tähdestään käsin, joten kaiken keskelläkin Jupiter keskittyy tuottamaan vain ja ainoastaan aidointa itseään.

Tässä kysymys aikaisemman täysikuun jakson kotitehtävästä: miten onnistuit loistamaan omaa valoasi edelliseen kuujakson aikana?

Tai… jospa muotoilenkin kysymyksen toisin. Oletko sitä mieltä että ET loistanut omaa valoasi edellisen kuujakson aikana? Jos olet sitä mieltä, niin miksi ihmeessä valitset ajatella niin? Uskotko että olisit edes hengissä fyysisesti, jos valosi ei loistaisi sinun lävitsesi fyysiseen maailmaan?

Siinä se mitä Jupiter kuiskaa omasta tähdestään käsin: valo joka ylläpitää sinun elämääsi ja olemassaoloasi, ei ole missään määrin riippuvainen sinun ”suorituksestasi” elämässä. Sillä ei ole ehtoja, eikä sitä tarvitse ansaita. Valo loistaa koska se on valon dharmallinen luonne. Tarjotakseen sinulle elämää ja ylläpitääkseen tuon elämän jatkuvuutta, valo loistaa sinun persoonallisen olemuksesi kautta. Tämä valo on ”viisaus tuottaa ilon” – eikä siihen sisälly minkäänlaisia ongelmia. Joten, jos näet elämässä ongelmia, et ehkä katsokaan valoa vaan tuijotat omaa torjuntaasi ja rajoittavia uskomuksiasi… ja ehkä se onkin se mitä olet tullut tähän elämään tutkimaan ja ratkaisemaan. Ehkä se onkin osa sinun … karmaasi?

Nähdäksesi valon: anna valon loistaa.

Purkaaksesi karmaa: anna uskomusten palaa pois.

Vastaa