Kuoleman pelko, Elämän riemu

Yksi tehokas tapa eliminoida kuoleman pelkoa on kysyä itseltään: ”mitä tarkoitusta varten elän?”

Voimme uskoa, että joku on suunnitellut meidät tiettyä tarkoitusta varten, aivan kuten purkinavaaja on suunniteltu toteuttamaan tiettyä tehtävää. Kysymme omaa tarkoitustamme koska haluamme varmistua, että se mitä elämässämme tapahtuu on ”asianmukaista” eli oikein suhteessa tarkoitukseen. toisinaan elämässä, varsinkin kun elämämme lähestyy loppuaan, herää halu tietää olemmeko suorittaneet tehtävämme, täyttäneet kohtalomme, suoriutuneet hyvin tarkoituksemme toteuttamisessa. Todellisuudessa tämän kaiken takana on itsekeskeinen ego, joka takertuu ajatukseen että meidän elämällämme pitää olla jokin ennalta määrätty tarkoitus. Olemme kasvaneet ja oppineet lähestymään tätä asiaa mekaanisesti. Unohdamme, että tarkoitus jonka oletamme itsellemme on myös opittua, eli se on oman mielemme tuotetta, joten sen toteuttaminen on yhtä lailla mielikuvituksen tuote.

kun ymmärrämme tämän, kysymyksen asettelu muuttuu. Onkin kyse siitä, miten elämän on tarkoitus ilmetä minun kauttani ja tehdä minua näkyväksi. Miten minä sovin yhteen kaiken kanssa, miten minä ilmennän itsessäni virtaavaa elämää sen kautta miten hyödynnän omaa potentiaaliani?

Oikea tapa muotoilla tätä kysymystä onkin:

Mikä on minun velvollisuuteni elämässä, elämää kohtaan?

Olemme tottuneet kysymään ””mitä elämällä on annettavana MINULLE, mitä elämä on velkaa MINULLE?” Emme halua kuulla omasta velvollisuudestamme elämää kohtaan. 

Meidän perimmäinen velvollisuutemme elämää kohtaan on elää ihmisiksi.

Jos kysyt kukalta tai puulta ”mikä on sinun tarkoituksesi, sinun velvollisuutesi elämässä?”… mitä se vastaa? Puun velvollisuus on ”olla puu” ja tutkia minkälaisia kokemuksia siitä käsin syntyy. Kukan tarkoitus on tuoksua ja näyttää kauniilta; kukka ja sen tuoksu sekä kaunis ulkoasu ovat yksi ja sama asia. Mitä sitten tarkoittaa ”olla ihminen?”

Tämän takana piilee kaksijakoisuus. Meidän olemuksemme on ihmis-eläin. Eläimen lailla me tarvitsemme ravintoa, suojaa, lepoa, suvunjatkumista ja kuonanpoistoa. Jos tämä on ainut mitä varten elämme, olemme enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Mutta meissä on paljon enemmän. Se mikä tekee meistä ihmisen, on hyvin erikoista: meidän mielemme se osa joka pystyy tulemaan tietoiseksi itsestään.

Mitä siis tarkoittaa elämän tarkoituksen täyttäminen? Miten olet hyödyntänyt omaa potentiaaliasi, jotta tulisit tietoiseksi oman itsesi todellisesta luonteesta? Huomaatko miten omat egoistiset mielihalumme muuttuvat merkityksettömiksi tästä näkökulmasta katsottuna? Elämän materiaaliset tarpeet muuttuvat yksinkertaisiksi ja helpoiksi, kun laskemme irti fiksaatioista materiaalisiin saavutuksiin. 

Vanhat viisaat puhuivat itsestään aina osana suurempaa kokonaisuutta, niin kuin kosmisen olemuksen soluina. Siihen perustuu todellinen käsitys ”yhteisöstä.” miten toteutamme osaa osuuttamme globaalissa, universaalissa verkostossa, hyödyntäen niitä lahjoja mitä elämä on tarjonnut meille, ja kaikkien asianosaisten hyväksi?

Dharma toteutuu kun jokainen kulkee omaa yksilöllisesti ainutlaatuista kehitystietään. yksikään polku ei ole toista parempi tai huonompi, ne vain tarjoavat erilaisia kokemuksia elämästä. Kunkin meistä on tarkoitus ottaa vastuu oman elämän polkumme kulkemisesta. Elämä on mitä se on ja toteutuu meistä riippumatta, meidän tarkoituksemme on kohdata se mitä meille tulee vastaan, ja tehdä sen perusteella valintoja. voimme antaa anteeksi omat odotuksemme, joilla yritämme toisinaan pakottaa toisia kulkemaan meidän polkuamme, elämään omaa elämäänsä meidän tarpeidemme mukaisesti. Elämän tarkoitus on ylläpitää kasvua, ei persoonallista erillistä kasvua, vaan yhteisesti jaettua kollektiivista kasvua. Yhteistä kasvua jonka kautta kukin meistä saa mahdollisuuden tulla tietoiseksi todellisesta itsestään.

”Siinä määrin kuin ihminen oppii hyväksymään elämänsä olosuhteet ja tapahtumat ennakkoluulottomasti ja ehdoitta, arvottamatta asioita miellyttäviksi tai vastenmielisiksi, siinä määrin ihminen pystyy iloisesti elämään elämänsä, niin kauan kuin sitä kestää. Siten ihminen kohoaa oman karmansa yläpuolelle, oppii elämään tarkoituksenmukaisesti ja myötätuntoisesti.”

kirj. Himalajan Swami Rama

Vastaa