Olet sen arvoinen

Joka ikinen hetki me koemme elämää yhden tai toisen tilan kautta. Yksi on kokea elämää kärsimällä; toinen on kokea elämää ilman kärsimistä, mahdollisesti tyyneydellä, ehkä jopa kokemalla tietoista iloa ja mielihyvää elämän kauneudesta. Elämän kohtaaminen kärsimyksen kautta tarkoittaa stressin ottamista siitä mitä tapahtuu, ja stressiä synnyttää pelko, viha, syyllisyys, häpeä, yksinäisyys, eristyneisyys, turhautuminen ja kipu – joten kärsimys koetaan näiden olotilojen muodossa. Pohjimmillaan kärsimyksen kokeminen on epämukavan tunnetilan kokemista; epämukavaa siksi että tunnemme jotain mitä emme haluaisi tuntea koska pitäisi tuntua jotain muuta. Elämän kohtaaminen ilman kärsimystä on kauneuden kokemista elämässä, ja tuottaa kokemuksia tyyneydestä ja tyytyväisyydestä, yhteenkuuluvaisuudesta, inspiraatiosta ja innostuksesta,  elinvoimaisuudesta, ilosta ja sisäisestä rauhasta. Koemme elämää siis yhdellä tai toisella tavalla, jokaisen asian kohdalla jonka elämä eteemme tarjoaa. Asiasta riippumatta, asiat ovat vain mitä ne ovat, ja meidän valintamme määrää täysin sen millaisena ne koemme. Kumpi olemisen tila toimii ensisijaisesti motivoivana voimana elämässä?

Me itse luomme sen, kumman olotilan kautta koemme elämää. Helppo tapa päästä kokemaan kärsimystä, on tulkita jokin asia ongelmaksi, eli kehittää mielessä ongelma jostain asiasta joka tapahtumana on täysin neutraali. Olemme luoneet tyhjästä ongelman jota ei edes ole olemassa, ja sitten pistämme paukkuja siihen että yritämme ratkaista sitä. Kun yritämme käytännön teoilla ratkaista kuviteltua ongelmaa, joka on todellisuudessa vain väärinymmärrys, siitä voi seurata vain stressiä, tuhrautumista ja tuskastumista – eli kärsimyksen kokemista. Tarvitsee vain ajatella ajatusta ”ongelmasta” niin voi kokea paineen kasvavan sisällään, ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Pääsemme ”ongelman” tekosyyllä kokemaan kärsimistä ennen kuin mitään tapahtuu, sen aikana kun todellinen asia tapahtuu (vaikka siinä ei mitään ongelmaa olekaan), ja vielä pitkään (vuosia) tapahtuneen jälkeen voimme aktivoida itsessämme kärsivää tilaa sen suhteen mitä selitämme tapahtuneen. Mutta ”ongelma” sinänsä ei ole ”ratkennut” tai edes muuttunut mihinkään, koska asiassa ei alunperinkään ollut mitään ongelmaa. Asia vain tarjosi meille syyn ja ”oikeutetun perusteen” valita kärsimisen kokeminen. 

Yksi seuraus tästä kaikesta kyllä on: elämän pitkitetty kokeminen kärsimyksen kautta eristää ja vieraannuttaa: todellisesta itsestämme, elämämme tarkoituksesta, toisista ihmisistä – ja pikkuhiljaa nostaa kauneuden kokemisen rimaa yhä korkeammalle, tekee siitä haasteellisempaa koska mitä kauemmin vieraantumista kestää sitä enemmän luottamuksemme elämän kantavuuteen heikkenee. Verkko kiristyy nitisten ja natisten ja fyysinen elimistö pyrkii kyllä viestittämään meille tästä hyvin selvin signaalein.

Kauneuden kokemisesta tulee etäinen ja utuinen päiväuni, KOSKA yhä useammin VALITSEMME olla luottamatta omaan kykyymme kokea kauneutta. Luomme tämän olemisen tilan aivan itse, elämä ei ole sitä tehnyt meille. Olemme pyytäneet elämältä tilaisuutta päästä tutkimaan ”kuka minä todella olen?”, ja elämä on tarjonnut meille siihen mahdollisuuden. Tuosta mahdollisuudesta me luomme itse oman elämämme. Siinä missä tämä elämän omavastuu tuntuu liian vaikealta hyväksyä ja hyödyntää, VALITSEMME elää unessa, ja annamme maailmalle luvan rahastaa meitä sillä miten meidät ”tehdään onnelliseksi” ja pidetään onnellisina – erikoistarjouksen kuukausimaksun hinnalla. 

 Toinen tapa kokea asioita, on olla läsnä siinä mitä elämässä tapahtuu; ottaa siunaukset vastaan sellaisena kuin ne annettu on. Hyväksyä se mitä tässä hetkessä minun kohdallani tapahtuu, koska se on tarkoituksenmukaista: olen itse halunnut tätä – tai jos en ihan suoranaisesti tätä, niin olen halunnut sitä mihin tämän kaikki pyrkii minua ohjaamaan. Kaikella mitä elämässä tapahtuu on vain ja ainoastaan hyvä tarkoitus. Elämä on aina ja kaikkialla oikeudenmukaista, koska se pyrkii aina ohjaamaan siihen mitä olemme halunneet. Suostummeko myöntämään edes itsellemme mitä todella olemme halunneet, on eri asia – aina voimme valita kärsiä. Eikö tunnukin kummalliselta tämä ajatus:  meidän  voi olla vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan se mitä itse olemme halunneet, vaikka olemme sitä itse halunneet? Katsokaa mitä ihmiset käytännön tasolla tekevät, siinä näkyy se mitä he todella valitsevat haluta, riippumatta siitä mitä he sanovat haluavansa. Ja kun katsotte niin nähkää myös, eli tulkitkaa oikein se mitä näette. Helpot selitykset tarjoavat vain helppoja tapoja valita kärsimyksen kokemista. Totuuden näkeminen vapauttaa.

Kun VALITSEMME kokea KAUNEUTTA, näemme asiat kauniina eikä ongelmina. Elämän kokeminen kauneuden kautta on totuudenmukaista, se elävöittää ja vahvistaa elinvoimaa, se uudistaa elämää. Elämä alkaa synkronisoitua, eli asioita alkaa tapahtua odottamatta ja itsestään – tai sanotaan näin: odottamatta kyllä, mutta ei itsestään koska asiat alkavat tapahtua meidän elämänsuunnitelmamme mukaisesti. Elämä alkaa kantaa, se mitä kutsutaan nimellä dharma alkaa nousta näkyväksi elämässämme. Universumi järjestelee itseään taustalla uusiksi tukeakseen meidän VALINTAAMME kokea kauneutta. Enemmän luovuuden virtausta, eheytymistä ja toipumista, odottamattomia kehityskulkuja ja ratkaisuja asioihin joissa emme ymmärtäneet edes ongelmaa olevankaan. Tarpeemme tyydyttyvät vaikka emme edes tienneet tarvitsevamme. Ajattelu selkeytyy kun havahdumme näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat, itsemme mukaan lukien. Tietoisuus kirkastuu, äly terävöityy. Alamme kokea yhteenkuuluvaisuutta uusilla tavoilla. Mieli rauhoittuu, sydän lämpenee. Rentoutuu.

Kauneuden olotilan kokemisen ydin on siinä, miten siitä puuttuu ristiriitainen sisäinen höpinä. Mieli ei yritä taistella itsensä kanssa; mieli ei yritä enää voittaa yhtä ajatusta toisella. Jää tilaa ja aikaa olla läsnä. Antaa tapahtua. Ja tästä on mahdollista kurkottaa kohti transkendenttia kokemisen tilaa: sisäinen rauha ja ilo, aito myötätunto, elämän urheus ja totuuden kohtaaminen suoraan seurauksista välittämättä. Elämän virtaus meidän kauttamme, meidän hyväksemme. Elämän tuki meidän omien pyrkimystemme toteuttamisessa.

Kuten jo mainitsin aiemmin, monista ihmisistä voi tuntua ylivoimaisen vaikealta tai mahdottomalta ”valita” kokea elämää kauneudesta käsin. ”Miten minä voisin valita kun elämä on tällaista?” Tuohon voi sanoa vain: se on sitä millaiseksi olet sen itse valinnut; mitä hyvänsä voi käyttää tekosyynä kärsimyksen jatkamiseen jos niin päätät valita. Valinta on sinun, ja minun, ja MEIDÄN. Tästä elämästä poistutaan vain kahdella tavalla: tietoisina omasta yhteenkuuluvuudestamme ja tietoisina siitä miten olemme osallisina toisissamme, tai yksinäisyyden kuristaessa henki pihisten jalat edellä ja puupalttoossa. Kaksi mahdollista tapaa kokea kuolema, aivan kuten elämän kokemisessakin. Ja kuten jo myös mainitsin aiemmin, mitä pidemmälle kärsimyksen valitseminen etenee, sitä syvemmin ura kaivautuu juoksuhaudaksi ja sitä työläämpää on kiivetä sieltä ylös. Ja tässäkin kohtaa, se on silti meidän oma valinta joka ikinen hetki. Tietoisuus siitä miten olemme osallisina toisissamme, on ainut asia mikä tästä elämästä viedään mukana ulos, kuoleman kynnyksen tuolle puolen.

Ja on todellakin kyse MEISTÄ, ei vain minusta tai sinusta tai hänestä. Jos sinä et havahdu hyväksymään elämän kokemista kauneuden kautta, niin minulle jää loppupelissä vaihtoehdoksi vain kuolla yksin ja itseni unohtaen. Olkoon se kokemus armollinen, nopea sydänkohtaus jota ei ehditä elvyttää, koska minua ei kiinnosta kärsiminen – ei elämässä eikä kuolemassa eikä sen jälkeen.

Mutta sinun vuoksesi, olen valmis hyväksymään sen jos kauneuden valitseminen on sinulle liian ylivoimaista. Haluaisin kuitenkin pystyä tarjoamaan tämän verran: jos kauneuden valitseminen on liian vaikeaa, MYÖNNÄ edes itsellesi että olet VALINNUT kokea elämää kärsimyksen kautta. Kunnioita itseäsi olemalla edes tämän verran rehellinen itsellesi. Olet sen arvoinen.

Vastaa